Jotta voi kirjoittaa kritiikkiä baletista
ja oopperasta, se pitää kokea. Armon sukuni antoi lahjaksi liput Peer Gynt –
keikalle. Ei, sille Kouvolaiselle räkärokki bändille, jota kuuntelin nuoruudessa
ja näin kerran livenäkin Kotkassa vaan Kansallisoopperaan.
Ykköset päälle ja katsastamaan tilaisuutta.
Yllätykseksi narikka oli ilmainen – Tampereen Palatsissa Tuuliajolla
musikaalissa kehtasivat pyytää 3 euroa takista.
Ensimmäinen näytös alkoi kansantanssilla.
Muutoin hienoa kansantanssia, mutta vähän väliä piti tanssijoiden tehdä
joutsenlampihyppyjä ja kävellä varpaillaan. Parempaa kansantanssia olen nähnyt
Dublinin pubeissa. Ihmettelen kovasti, mikä viehätys on balleriinan
epäkävelytyylissä – siinä, missä on nilkan kulmaoltava 45 astetta tai enemmän
ulospäin suorin polvin. Jotenkin perinteinen balettitanssi vei kansantanssia
taaksepäin.
Toinen näytös oli visuaalisesti ja tanssillisesti parempi - sahara oli luotu näyttämölle.
Orkesteri soitti hyvin ja hyvää settiä. Muutamia kappaleita olin jossain kuullut aikaisemminkin.
Olin kuullut, että oopperoissa tekstitetään
laulut, jotta lauluista saisi jotain selvää. Tässä produktiossa tekstitettiin
selkeä sanainen runoilija, joka kävi läpi Peer Gynt runoa
tarinkerronnallisesti. Laulut jätettiin tekstittämättä, niin tällainen
kuulovammainen ei kuule kuin mössöä joissakin aaltopituuksilla. No, tarinan
kerontaan sillä ei ollut vaikutusta. Tajusin, että pitää lukea käsiohjelmasta
juoni, että pysyy kärryillä taiteellesessa runotulkinnassa. Luin ekaan
näytökseen käsiohjelman, mutta toiseen näytökseen jätin omaa tulkinnan varaa.
Ehkä taiteellisena kokemuksena toinen näytös oli parempi, kun keskitty musiikkiin,
runoon ja visuaaliseen ilmeeseen.
Väliajalla sain maistaa uutta olutta
Marsalkkaa Saimaan panimosta –
hyvää oli. Vaimo tokaisi alakulttuurijuomastani: ”Ei ollut sentää kiljua
tarjolla?” “Kyllä ne sai ihan tarpeeksi kiljua tuolla lavalla” jatkoin. Kuva 1.
Makuasioita olut ja tarinankerrontaviihde.
Marsalkka oli sivistynyt humailen laageri hienossa pullossa, pitäen sisällään
pieniä kuplia virkistäen nautintoa, jotain pientä hedelmäistä makua oli mukana.
Itselleni tuota hedelmäistä makua olisi saanut olla hieman enemmän taittaakseen
humalan maun. Mutta ei se pahaa ollut, kuten ei baletti-oopperakaan. Kiitos lipuista!
Onko baletti liian yhteiskuntavaroilla pyörivää?
Näytös oli produktiona iso – lähes 60
hengen tanssi-näyttelijä-laulaja poppoo. Näiden lisäksi täysi 30 henkinen
orkesteri, lavastajat ja tekniikka. Ohjaajat, käsikirjoittajat, säveltäjät ja
valmentajat, tuottajat ja oopperatalon henkilökunta. 200 henkeä saa elantoa
tosta setistä.
“Yhteiskunta tukee ooppera- ja
balettitaidetta, jotta jokaisella olisi mahdollisuus nauttia esityksistä.
Kansallisoopperan toimintakulut vuonna 2011 olivat 54,4 milj. euroa.
Rahoituksesta 72 % tuli Opetus- ja kulttuuriministeriön kautta
veikkausvoittovaroista.
Lipputulojen ja sponsoriyhteistyön
osuus oli 18 %. Ympäristökunnat Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen
tukivat toimintaa yhteensä 10 %:lla kokonaisbudjetista, kävijämäärien
mukaisessa suhteessa. Lisäksi valtiolta saatiin 13,2 milj. euron avustus
Senaatti-kiinteistöjen omistaman oopperatalon vuokraa varten. (Luvut ovat
vuodelta 2011.)
Esitysten toteuttaminen vaatii
paljon käsityötä – toimintakuluista 82 % on henkilöstömenoja. Kävijöitä
Oopperassa on vuosittain vajaat 300 000.” - http://www.ooppera.fi/esittely/kansallisooppera_tanaan/toiminta_ja_rahoitus
Alle 20 prosenttia tuloista tulee
lipputuloista. Lipun hinta paikasta riippuen 15 eurosta sataseen keskimäärin 50
euroa. Vertauksena Cheekin stadion keikan hinnat 50 eurosta 70:en. Cheekin
keikan tuloista lipputulot on varmaan noin 50% jättäen sponsoreille ja
oheistulolähteille tilaa. Saakohan Cheek tukea stadikan vuokraan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti