Yhteiskunnassa keskustellaan sosiaalipoliittisesta tulonsiirroista.
Suomessa veroja kerätään ja jaetaan eteenpäin näennäisesti progressiivisella verotuksella. Eri tilastoja ja erilailla laskettuna tasaveron määrä on noin 60-80%.
Länsimaisessa kulttuurissa tuotavuuden tehostaminen on avainsana, jolla pyritään saamaan hyvinvointivaltiota muodostettua. Tuottavuuden lisääntyessä voidaan jakaa vähävaraisimmillekin yltäkylläisyyttä - tämä lienee se kristillinen ydin.
"Toimiiko se?" kysytään ja pohditaan politiikassa, akateemikkojen pyöreissä pöydissä ja lähikuppiloiden nurkkapöydissä.
Gambiassa törmäsin kalasavustamoon yhdellä biitsillä. Noin kilometrin mittainen biitsi oli täynnä ihmisiä ja hulinaa - varmaan joku tuhat gambialaista: lapsia, naisia, eläkeläisiä, miehiä. Ei valkoisia kuin ne muutamat turistit ja travellerit, jotka sinne oli raahautunut katsomaan tätä prosessia.
Kalanjalostus prosessi kokonaisuudessaan ja monta askelta pois jättäen ja muutamia yksityiskohtia lisäen ja tietämättömyyttäni unohtaen.
Kaadetaan puu viidakosta - kuljetetaan se Gambiajoen rantaan - veistetään vene - maalataan symboliikkaa - viedään vene meren rantaan - (toinen haara valmistaa verkot) - kalastetaan - tuodaan kalat 100metrin päähän rannasta - kalat noudetaan pään päällä olevilla koreilla rantaan - huutokauppaa - kalat kannetaan länsimaista poistettuihin pakastearkkuihin - (toinen haara tuottanut jäät niihin, sähköä ei ole) - KANNEN AUKI PYSYMISEEN ASETETAAN KEPPI - kalat ripustetaan kuivaukseen - vieressä palaa lehdet, jotka savustavat.....
.... Egyptissä asti syödään gambialaista savukuivattua kalaa.
KANNEN AUKI PYSYMISEEN ASETETAAN KEPPI
Oma länsimaalainen insinööri katsoi toimintaa ja mietti: Jumalauta, että on tehotonta ja heti nyt purkituskone tänne. Ihan liian monta välikättä. Miksi kalat haetaan sieltä veneestä kahlaten, miksei ole satamaa tai laituria.
Ihmettelin lasta, joka käveli kepin kanssa . Lapsi oli näivettynyt ja nälissään, mutta iloisen näköinen ja asteli määrätietoisesti väkijoukossa. Hän oli nähnyt yhden korillisen kalaa kannettavan kohti pakastearkkua. Hän ojensi arkunomistajalle kepin, jolla arkun kansi pysyi auki. Miksi arkunomistajalla ei ollut omaa keppiä, niin olisi tuo poikaparka voinut olla koulussakin ajatteli länsimainen minäni.
Ei Gambiassa ole verotuksella tehtävää tulonsiirtoa - veroja kyllä kerätään, mutta ei niitä sillä määrin saada hyvinvointiin, että jokaisella skidillä olisi mahdollisuus istua peruskoulussa.
Tämä tehottomuus, mitä näin oli osa yhteisöllistä sosiaaliturvaa. Pojalle oli järjestetty tekemistä, joka tuottaa arvoa asiakkaalle. Hän oli Keppimestari - palkkiokseen sai ehkä kotiin vietäväksi yhden fisun tai rähmylän, jolla saa puolikiloa riisiä. Tai maksettua seuraavan viikon koulut. Poika ei ollut ainoa jolle tulonsiirtoja jaettiin, vaan koko yhteisölle annettiin mahdollisuus osallistua ja saada päivittäisen toimeentulonsa.
Odotan sitä harmillista päivää, kun Gambiaan astuu Korporaatio tehostamaan toimintaa ja ottaa tehostuksen voitot lyhentämättömänä haltuun. Tästä ei kärsi vain tuo pikkupoika vaan koko Afrikka voitonnälkäinen kasvotom Pääoman tuoja haluaa enemmän vastinetta rahalle - nälkä se on se rahna janokin.
