Sarjispaja osa III

Jee, kaikki kurssilaiset tulivat toisellekin kerralle. Siis onnistuin pitämään, laatuajattelijana olemassa olevat asiakkaat tyytyväisenä.

Rankinta kurssinpitämisessä on fläppitaulun kantaminen - siis fyysisesti. Muutoin tulee aika hyvä fiilis, kun näkee nuorten luovan.

Poliitiikka osio (ohita, jos olet vain sarjakuvien ystävä)
Ihmettelen OAJ:n luomaa kuvaa opetustyöstä - rankkaa ja palkitsematonta. Aivan upeeta hommaa vetää luoda innostusta. Kovin on outoa ajatella, että homman oppisi lukemalla jotain kasvatustiedettä. Kyllä tuo homma lienee persoonakysymys ja kutsumushomma.
Hieman tuntuu, kuin OAJ:n ja opetusministeriön tehtävänä on vain varmistaa hyvien ja motivoituneiden kouluttajien/valmentajien/ohjaajien pääsy "tehtäviin" tekemällä koulutusvaatimuslistoja pätevyydelle. Paskat sanon minä - kurssit pääsee läpi, mutta ei se tee pätevyyttä.

Pajassa oli aiheena Tarina ja siihen seuraavanlainen harjoite:

1. Loimme aluksi tarinan tarinakaavalla fläpille
Olipa kerran.... (tähän hahmo),
joka .... (hahmon ominaisuudet).
Hän asuu...(ympäristö).
Hän haluaa .... (hahmon tavoite tai toive)
,mutta.... (este tai haaste tavoitteen saavuttamiselle)
,koska.... (syy esteelle)
(hahmo) päättää.... (miten toimia tilanteen selvittämiseksi)
ja .... (ratkaisu ja teko)
Lopulta.... (tarinan opetus, pointti)

1.1 Tarinasta muodostui:
Olipa kerran tyyppi, joka oli kiva ja söpö. Tyyppi asui talossa.
Tyyppi halusi pizzaa, mutta uuni oli rikki, koska "pikkuveli"...
Hahmo päätti tehdä valmispizzan ja lämmitti pizzan mikrossa.
Lopulta pizza paloi mikrossa, koska se oli siellä 15 min.

2. Luodaan tarinasta käsikirjoitus.
Tässä mietimme mitä voisi tapahtua 3-6 sivun mittaisessa sarjakuvassa.
Kirjoitimme fläpille yhdessä tarinaan 6 mahdollista ruutua - keskusteltiin voidaanko joitakin ruutuja yhdistää ja tiivistää.

3. Kuvakäsikirjoitus
Piirretään kuvakäsikirjoitus oman luovuuden mukaan. Mietitään kuinka monta kuvaa ja mitä siinä on.
Tässä kohtaa huomasin erilaisia lähestymistapoja kuvakäsikirjoituksen tekemiseen.
Pajassa olevat alkoivat piirtää lyijärillä aika tarkkaa kuvaa päästään. Kovasti kehotin vetämään nopean kissin - tikku-ukkoa ja sinne päin menttaalia.
Älkää käyttäkö kumia luonnosvaiheessa - koetin kannustaa, ottakaa uutta paperia. Nyt vedetään vapaalla ääriviivalla. Nope - ajatukseni ei mennyt läpi.

Pajassa olen huomannut nuorten käyttävän säästeliäästi paperia. Esim yksi pajalainen sanoi: mulla jäi yksi kolmesta paperista yli! 
Rupesin pohtimaan mistä tämä johtuu. Onko syynä peruskoulun kuvamataidon opettamismalli.
Paperi - piirrä - palauta paperi. Mihin jää hahmottelu, kokeilu, jäsennys.
Onko todellakin, että säästetään paperista - tukkuhintana törkeen halpaa.
Pitää ensikerralla kysyä pajalaisilta onko näin - pohdituttaa. On kova vaatimus rakentaa päähän kuvat ja hahmotukset ja tehdä niistä päätös minkä toteuttaa. Miksi ei voisi ensin räpystellä moneen paperiin erilaisia ajatuksia ja sitten toteuttaa oman viestinsä?

4. Tehdään tarkempi lyiykynä piirros, joka sitten tussataan.
No vaihe 3. jäi välistä, joten suoraan tussaukseen sitten.

Olipa hienoa - ensimmäinen  lyijykynä strippi oli valmiina 2 minuutissa (tuo kaveri on kyllä tarinan kertoja - tällä kertaa hänellä ei ollut yhtään kirjainta tai puhekuplaa tarinassa) - ei kuvaa. Tarina oli tiivistetty suoraan pointtiin. Hämmästyttävän hieno taito.

Pari kuvaa nappasin muiden töistä ja tietysti oma räpellykseni. Pajassa on aikaste pätevää sakkia - vai mitä?

Sarjispaja Osa II

Jännän äärellä, kun uuteenmaailmaan astuin. Siis vetämään sarjispajaa - ohjaajaa jännitti.

Mukaan tuli 6 nuorta. Mä en osaa arvioida ikää enkä sitä edes lähtenyt kyselemään.

Konsepti muotoutuu matkalla - ajattelin, kuten konsultti.
Ensimmäinen kysymys: "mitä odotatte tältä pajalta?"
- piirtämistä
- jotain apuja sarjakuvien tekoon

Toinen kysymys:"mistä sarjakuvista diggaat"
Batman DC, stripeistä, magna....

Niin ja kuten sarjistoverini arvuutteli, varaudu, että pajaan tulee enimmäkseen tyttöjä ja magnaa. Mulla magnasta on vain yksi kokemusta Japanin tuliaisena K-18 pokkari - You know.

Hahmonluonti - kuten kaikissa oppaissa on hyvä lähtökohta.

Harjoitus 1.
Keksi kolme kuvaavaa sanaa. Piirrä niistä hahmo.
Aika upeita hahmoja synnyttivät - Kitara, astronautti, (en muista kolmatta sanaa).

Harjoitus 2.
Nyt muut keksii sulle kolme sanaa. Piirrä niistä hahmo.

Itselleni tuli sanat: Vesimelooni, Tähtikuonomyyrä (what?), Keltainen

En piirtänyt assosaatio kakkosta: "nää on mun meloonit","Holy diver","Golden shower" - sen verran olin häveliäs tällä kertaa.
Tai hahmottelin mä sen fläpille, kunnes tajusin missä olen.

Harjoite 3.
Nyt valitse noista hahmoista toinen ja piirrä lyijykynä piirustukseen päälle musteella ääriviivat. Kumita lyijyt pois. Lisää yksityiskohtia. Väritä tusseilla.

Ai, kun tuli hienoja hahmoja - osaisipa itekin piirtää noin hienosti.

Sarjispaja osa I

Scott Adams lähti kuutiosta piirtää Dilberttiä laatikkoon. Koin samaa herätysliikettä alottaessani rustailemaan aikani kuluksi ja ajatusten selventämiseksi fläpin ja powerpointtejen sijaan ruutuja täyteen.

Sain julkaisun tehtyä ja pidettyä kirjastossa näyttelyn. Tavoitteeni olisi saada joku maksamaan näistä rustauksista jotain tai sen oheistuotteista. Kokopäiväiseksi en ole ryhtynyt.

Näyttely tuotti kysymyksen kirjastotädiltä (sorry tädittely): "hei, lähtisitkö vetää sarjakuvakerhoa?"
No, en tietenkään uskonut taitoihini, kun omat sankaripiirtäjät on ihan jossain muussa fääreissä. Hieman hienosti kieltäydyin aluksi ja jätin homman auki.

Kunnes, joku(jätän sanomatta) valaisti:"tä, olet julkaissut omakustanteen ja et pidä sitä isona numerona. Tunnetko montakin sellaista henkilökohtaisesti? Aika hieno meriitti."

Palasin kirjastoon ja siitä se sitten lähti....

Jopa saan siis oheistuotteesta rahallista korvausta - kukapa olisi uskonut - varmaan moni, mutta itse en ajatellut sen näin menevän. Oletin, että ensin pitää olla monta vuotta strippiä lehdissä, ennenkuin kukaan ottaa tosissaan.

Wanna be a artist, but I became consultant.

Kuntaliitokset rakoilee