Scott Adams lähti kuutiosta piirtää Dilberttiä laatikkoon. Koin samaa herätysliikettä alottaessani rustailemaan aikani kuluksi ja ajatusten selventämiseksi fläpin ja powerpointtejen sijaan ruutuja täyteen.
Sain julkaisun tehtyä ja pidettyä kirjastossa näyttelyn. Tavoitteeni olisi saada joku maksamaan näistä rustauksista jotain tai sen oheistuotteista. Kokopäiväiseksi en ole ryhtynyt.
Näyttely tuotti kysymyksen kirjastotädiltä (sorry tädittely): "hei, lähtisitkö vetää sarjakuvakerhoa?"
No, en tietenkään uskonut taitoihini, kun omat sankaripiirtäjät on ihan jossain muussa fääreissä. Hieman hienosti kieltäydyin aluksi ja jätin homman auki.
Kunnes, joku(jätän sanomatta) valaisti:"tä, olet julkaissut omakustanteen ja et pidä sitä isona numerona. Tunnetko montakin sellaista henkilökohtaisesti? Aika hieno meriitti."
Palasin kirjastoon ja siitä se sitten lähti....
Jopa saan siis oheistuotteesta rahallista korvausta - kukapa olisi uskonut - varmaan moni, mutta itse en ajatellut sen näin menevän. Oletin, että ensin pitää olla monta vuotta strippiä lehdissä, ennenkuin kukaan ottaa tosissaan.
Wanna be a artist, but I became consultant.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti