Rankinta kurssinpitämisessä on fläppitaulun kantaminen - siis fyysisesti. Muutoin tulee aika hyvä fiilis, kun näkee nuorten luovan.
Poliitiikka osio (ohita, jos olet vain sarjakuvien ystävä)
Ihmettelen OAJ:n luomaa kuvaa opetustyöstä - rankkaa ja palkitsematonta. Aivan upeeta hommaa vetää luoda innostusta. Kovin on outoa ajatella, että homman oppisi lukemalla jotain kasvatustiedettä. Kyllä tuo homma lienee persoonakysymys ja kutsumushomma.
Hieman tuntuu, kuin OAJ:n ja opetusministeriön tehtävänä on vain varmistaa hyvien ja motivoituneiden kouluttajien/valmentajien/ohjaajien pääsy "tehtäviin" tekemällä koulutusvaatimuslistoja pätevyydelle. Paskat sanon minä - kurssit pääsee läpi, mutta ei se tee pätevyyttä.
Pajassa oli aiheena Tarina ja siihen seuraavanlainen harjoite:
1. Loimme aluksi tarinan tarinakaavalla fläpille
Olipa kerran.... (tähän hahmo),
joka .... (hahmon ominaisuudet).
Hän asuu...(ympäristö).
Hän haluaa .... (hahmon tavoite tai toive)
,mutta.... (este tai haaste tavoitteen saavuttamiselle)
,koska.... (syy esteelle)
(hahmo) päättää.... (miten toimia tilanteen selvittämiseksi)
ja .... (ratkaisu ja teko)
Lopulta.... (tarinan opetus, pointti)
1.1 Tarinasta muodostui:
Olipa kerran tyyppi, joka oli kiva ja söpö. Tyyppi asui talossa.
Tyyppi halusi pizzaa, mutta uuni oli rikki, koska "pikkuveli"...
Hahmo päätti tehdä valmispizzan ja lämmitti pizzan mikrossa.
Lopulta pizza paloi mikrossa, koska se oli siellä 15 min.
2. Luodaan tarinasta käsikirjoitus.
Tässä mietimme mitä voisi tapahtua 3-6 sivun mittaisessa sarjakuvassa.
Kirjoitimme fläpille yhdessä tarinaan 6 mahdollista ruutua - keskusteltiin voidaanko joitakin ruutuja yhdistää ja tiivistää.
3. Kuvakäsikirjoitus
Piirretään kuvakäsikirjoitus oman luovuuden mukaan. Mietitään kuinka monta kuvaa ja mitä siinä on.
Tässä kohtaa huomasin erilaisia lähestymistapoja kuvakäsikirjoituksen tekemiseen.
Pajassa olevat alkoivat piirtää lyijärillä aika tarkkaa kuvaa päästään. Kovasti kehotin vetämään nopean kissin - tikku-ukkoa ja sinne päin menttaalia.
Älkää käyttäkö kumia luonnosvaiheessa - koetin kannustaa, ottakaa uutta paperia. Nyt vedetään vapaalla ääriviivalla. Nope - ajatukseni ei mennyt läpi.
Pajassa olen huomannut nuorten käyttävän säästeliäästi paperia. Esim yksi pajalainen sanoi: mulla jäi yksi kolmesta paperista yli!
Rupesin pohtimaan mistä tämä johtuu. Onko syynä peruskoulun kuvamataidon opettamismalli.
Paperi - piirrä - palauta paperi. Mihin jää hahmottelu, kokeilu, jäsennys.
Onko todellakin, että säästetään paperista - tukkuhintana törkeen halpaa.
Pitää ensikerralla kysyä pajalaisilta onko näin - pohdituttaa. On kova vaatimus rakentaa päähän kuvat ja hahmotukset ja tehdä niistä päätös minkä toteuttaa. Miksi ei voisi ensin räpystellä moneen paperiin erilaisia ajatuksia ja sitten toteuttaa oman viestinsä?
4. Tehdään tarkempi lyiykynä piirros, joka sitten tussataan.
No vaihe 3. jäi välistä, joten suoraan tussaukseen sitten.
Olipa hienoa - ensimmäinen lyijykynä strippi oli valmiina 2 minuutissa (tuo kaveri on kyllä tarinan kertoja - tällä kertaa hänellä ei ollut yhtään kirjainta tai puhekuplaa tarinassa) - ei kuvaa. Tarina oli tiivistetty suoraan pointtiin. Hämmästyttävän hieno taito.
Pari kuvaa nappasin muiden töistä ja tietysti oma räpellykseni. Pajassa on aikaste pätevää sakkia - vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti